Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen

Stressi on hermostollemme stressiä, oli sen lähde emotionaalisessa tai fyysisessä kuormituksessa.

Tämä vuosi on ollut suurelta osin valppaana ja varuillaan olemisen vuosi. Emotionaalisen venymisen ja kuormituksen vuosi.

Se tuntuu. Kehossa, tunteissa, mielessä, hermostossa.

Pinnistely ja valpastelu toimii kahtalaisesti tunteiden näkökulmasta. Toisaalta pinnistely pistää usein tunteet kannen alle, jotta hetkellisesti jaksaisimme niiden viesteistä huolimatta. Selviäisimme. Se kun on stressijärjestelmämme toimintatapa. Auttaa keskittämään voimavaroja oleelliseen.

Energia otetaan silloin muun käsittelystä pois. Kuten ruoansulatuksesta, immuunipuolustuksesta tai siitä tunteiden tietoisesta käsittelystä.

Toisaalta taas pitkittynyt stressi ja valppaustila näkyy siinä, ettei tunteiden säätelyyn juuri ole voimia. Ne syttyvät herkästi ja voimallisestikin. Ärsyttää vähän kaikki, ehkä itkettääkin.

Kun mieli ja tunteet joutuvat olemaan pitkään ääressä, ne tarvitsevat myös hellittämistä ja palautumista. Aivan kuten kehokin tarvitsee fyysisen kuormituksen jälkeen.

Lomalla oma olo voi siksi olla totaalisen vetämätön. Energiaa ei olekaan siihen, mitä oli ajatellut.

Vetämättömyys kutsuu olemaan rehellisesti sen äärellä mitä sisällä on – mitä sinne on jäänyt ja mikä vielä käsittelemistä kaipaa.

Emotionaalinen palautuminen on oman tunnesaldon tasaamista, jotta tulee tilaa taas virrattaa uusia kokemuksia tunteineen itsen läpi.

Emotionaalista palautumista tukee itsen äärelle pysähtyminen – sisäisten olojen sanoittaminen, luonto, luovuus, liikkuminen kuin jakaminenkin.

Mikä sun emotionaalista palautumista tukee? Mikä on sun juttusi?

Lue myös nämä

Vahvista minua kun itse vasta haparoin, opettelen suojani alla

Blogi

Vahvista minua kun itse vasta haparoin, opettelen suojani alla

Tasapaino ja rauha – niihin voit aina palata

Blogi

Tasapaino ja rauha – niihin voit aina palata

Kun aikuinen luottaa, alkaa lapsikin luottaa

Blogi

Kun aikuinen luottaa, alkaa lapsikin luottaa