Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen

Käsi ylös kuinka monella on edessä työhön paluu?


Siirtymä olotilasta ja rytmistä toiseen. Pihakeinussa nukutuista päiväunista tai villeistä ja vapaista seikkailuista työpalavereihin ja tekemisen touhuun. Sitä se on, loppukesän siirtymä.


Arjen lähestyminen ja uusien juttujen aloittaminen voi tuntua yhtäaikaa sekä luotaan työntävältä että kutsuvalta. Toisaalta rytmejä ja jämäkämpiä rakenteita ympärilleen ehkä jo osaltaan kaipaakin.


Sopeutuminen toisenlaiseen rytmiin ja tempoon vie aikaa, niin pienillä kuin meillä isommillakin lomailijoilla. Siksi kaikenlaisissa siirtymissä on viisautta ottaa lempeys reppuun mukaan. Pakata se helläksi kääreeksi kalenterin ympärille, eväsrasioihin ja työvaatteen taskuun. Pienen koulureppuun ja isomman digikirjojen väliin.


Siellä se voi kuiskia silloin, kun mieli meinaa hoputtaa, hätistää ja puskea. Se pehmentää askelia, antaa viipyä kahvikupin äärellä, laittaa rauhassa letteihin rusetteja. Hymähtää rinnuksille kaatuneesta kahvirannusta.


Lempeys haukottelee ja lurittaa lorun korvaan siinä kohdassa, kun työhön paluu meinaa puskea hikenä niskaan. Auttaa huomaamaan, että kyllähän tässä. Ehtii asettumaan vähemmälläkin.


Arki kyllä asettuu uomaansa lempeälläkin sävyllä.


Mikä sua auttaa arjen rytmiin ja työhön paluussa loman jälkeen? Mitä lempeys on sulle siirtymähetkissä?

Lue myös nämä

Joskus hiljaa yhteisen äärellä oleminen synnyttää jopa sanoja syvempää puhetta

Blogi

Joskus hiljaa yhteisen äärellä oleminen synnyttää jopa sanoja syvempää puhetta

Blogi

Blogi