Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Kun ihminen on hellänä tunteista, kohtele häntä hellästi
Lapsen maailman kuohuessa aallot lyövät yli ja läheisetkin ympärillä saavat pärskyistä osansa.
Siksi koska tunteet ja siksi koska aivojen kehittymättömyys.
Säätelykykyä ei vielä ole, ei vielä teineilläkään.
Aikuisena lapsen kuohun hetkissä on hyvä muistaa, ettei aaltoja lisää omalla tiuskinnallaan, käskemisellään, säännöistä tai hyvästä käytöksestä muistuttamisellaan.
Ei lisää aaltoja, vaan pysyy riittävän vakaana rantakalliona, jolle aallot voivat pikkuhiljaa rantautua.
Aikuinen voi tyynnyttää lapsen kuohuvaa maailmaa hengittelemällä ensin omaan kuohuunsa rauhoittavasti, välittää turvaa katseen, lempeän äänensävyn, ehkä kosketuksenkin kautta tai ihan vain tilaa antamalla.
Aina ei ole sanojen aika, ei sopimuksista muistuttamisen aika eikä heti anteeksipyynnönkään aika.
Joskus on hyvä antaa hetki kuohujen rauhassa laantua ja puhua vasta sitten, kun yhteyden on mahdollista taas pikkuhiljaa muodostua.
Kun ihminen on hellänä tunteista, häntä tulisi kohdatakin hellästi, rakkaudella.