Vuoden koulutusvaikuttaja: Koulun näkymätön työ on usein se kaikkien tärkein

Se, että opettaja uskaltaa katsoa oppilaan tilannetta, hyväksyy ja elää rinnalla, voi olla koulun suurin anti, kasvatustieteen professori, aivotutkija Minna Huotilainen sanoo. Hänet palkittiin juuri Vuoden koulutusvaikuttajana.

”Se on isoin este, ettemme ymmärrä, että näitä taitoja voi edes oppia.”

Professori Minna Huotilainen istuu työpöytänsä ääreen ja laskee kädet alas. Ollaan korkealla Helsingin yliopiston Siltavuorenpenkereen kampuksella, jossa Huotilainen toimii kasvatustieteen professorina ja aivotutkijana.

Viikonloppuna hänet palkittiin Educa-messuilla Vuoden koulutusvaikuttajana.

Viereisestä tilasta kuuluu innostuneita ääniä, kun opiskelijat jatkavat matematiikan konkretisoinnin ja havainnollistamisen keinojen tutkimista.

– Tiedon ja taidon oppiminen on meille tuttua. Osaamme kuvata, mitä tiedämme ja mitä taidamme esimerkiksi motorisesti. Mutta sitten on paljon sellaista oppimista, joka on tiedon ja taidon välimaastossa, ja joka usein jää meiltä huomaamatta tai oivaltamatta.

Tällaiselle oppimiselle ei oikeastaan ole edes sanoja. Se on sitä, miten ihminen on itsensä kanssa ja vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa.

Se on sitä, miten ihminen tunnistaa kehossaan tapahtuvaa, miten ilmaisee itseään myös sanattomasti, miten tuo itsestään ja omastaan jotakin yhteiseen todellisuuteen, rikastuttaa sitä, muokkaa sitä, ottaa siitä vastaan.

– Tämä on ihan erilainen oppimisen tapa. Se ei ole tietoa eikä taitoa, ja silti se on jotain, mitä me voimme opettaa ja oppia myös kouluissa. Isoin este tällaisen oppimiselle on se, ettemme ymmärrä, että tätä voi edes oppia.

Mitkä ovat lapselle tärkeimmät eväät elämään?

Ja silti, Huotilainen kertoo, opettajat opettavat näitä tunnetaitoja jo paljon. Osa tietoisesti, osa tiedostamattaan.

– Mitä pidemmälle opettajan ura kehittyy, sitä enemmän näiden taitojen merkitys usein itselle korostuu. Sen oivaltaminen, että mitä varten ja mitä täällä oikeastaan ollaan tekemässä. Että se, mitä eväitä lapsille antaa, ei ole tieto ulkoa opittu lista Suomen joista.

Huotilainen miettii hetken ja jakaa:

– Se, että opettaja uskaltaa katsoa oppilaan tilannetta, hyväksyy ja elää rinnalla, voi olla koulun suurin anti.

Sen oivaltaminen usein myös helpottaa. Asettaa asiat tärkeysjärjestykseen, luo opettajan työpäivään rajaa, jonka sisällä voi kokea riittävyyttä.

– Opettajat ovat usein kovin ankaria itselleen, vaativat itseltään paljon ja tahtovat antaa lapsille ja nuorille kaikkensa. Se on kova resepti, jolla on vaikea jaksaa.

Varsinaisten tietojen ja taitojen opettaminen on kuitenkin mahdotonta, kun lapsi tai nuori voi pahoin.

Mistä saisin apua tälle lapselle ja perheelle? Miten jaksan itse?

Moni opettaja kuvaa, että muutos kymmenen viime vuoden aikana on ollut raju. Yhtäkkiä oma työ on sosiaali- ja mielenterveystyötä, avun hakemista ja järjestämistä lapsille ja perheille ilman, että sille on varattu mitään aikaa tai siihen saisi itse tukea.

Työ on usein myös surun ja järkytyksen kantamista siitä, että apua ei ole saatavilla

– Opettaja huomaa syrjiviä rakenteita, mutta ei pysty muuttamaan niitä, Huotilainen pudistaa päätään.

Tämän lisäksi pitäisi tehdä itse päätyö, eli opettaa.

Tilanne on tuttu myös muualla maailmassa.

Isossa-Britanniassa keskustellaan parhaillaan siitä, miten lasten ja nuorten arkisten ympäristöjen – koulujen, päiväkotien – aikuiset voivat pienillä muutoksilla tukea merkittävällä tavalla särjetyn mielen hyvinvointia ja eheytymistä. 

Luota pienten tekojen voimaan

Vaikka muutos pelottaa, se on tarpeen ja helpottaa, brittiläiset asiantuntijat viestivät.

Usein pienikin pysähtyminen riittää. Ilahtuneen, arvostavan katseen välittäminen. Kokemusten – rajujen, karujen, riipivienkin – kuuleminen ilman arvostelua tai neuvontaa. Myötäeläminen. Rinnalle asettuminen. Yhdessä tekeminen. Pienen hyvän huomaaminen.

Siihen luottaminen, että mitä enemmän hätää ja vastustusta, sitä enemmän tarvitaan turvaa ja hyväksyntää, ja sitä vähemmän vaatimuksia ja ratkaisuja.

Siihen luottaminen, että mitä enemmän turvaa ja hyväksyntää, sitä enemmän on lopulta tilaa oppimiselle ja opettamiselle.

– Opettaja, joka yrittää pitää kiinni siitä, että nyt opetellaan ne Suomen joet, niin aika tahkoomista on se todellisuus, Huotilainen toteaa.


Kohtaamisen ja tukemisen taitoja lasten ja nuorten kanssa työskenteleville

Moni lasten ja nuorten kanssa työskentelevä kaipaa lisää työkaluja ja taitoja tukea lasten tunnetaitoja ja kuulla tunnetilanteiden taakse.

Lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta on valmistunut jo yli 300 lasten ja nuorten kanssa työskentelevää ammattilaista opetus- ja varhaiskasvatuksesta, kuntoutusterapiasta, lastensuojelusta, sosiaalityöstä sekä terveydenhuollosta. Kaikki tekevät arvokasta kohtaamistyötä omilla työkentillään ja moni ohjaa erillisiä tunnetaitohetkiä lapsille ja nuorille.

Koulutus on laajin ja perusteellisin Suomessa tarjolla oleva koulutus tunnetaitojen tukemiseen – se on myös omakohtainen ja kokemuksellinen.

Koulutus kestää vuoden ja vastaa työmäärältään 40 op.

Lue lisää Lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksesta ja tule mukaan! 

Tutustu myös muihin koulutuksiimme! 

Lue myös nämä

Yhdeksän totuutta tunteista. HNY Group 23.9.2019

Meistä mediassa

Yhdeksän totuutta tunteista. HNY Group 23.9.2019

Tunnetaitoja eivät tarvitse vain vilkkaat lapset – kiltit uupuvat herkemmin

Artikkelit

Tunnetaitoja eivät tarvitse vain vilkkaat lapset – kiltit uupuvat herkemmin

”Mun sisäinen möykky pääsi musta ulos!” Tunnekokemuksia voidaan käsitellä kuvallisen työskentelyn kautta

Artikkelit

”Mun sisäinen möykky pääsi musta ulos!” Tunnekokemuksia voidaan käsitellä kuvallisen työskentelyn kautta