Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Uusiin aloituksiin liittyy aina jännitys hyväksytyksi tulemisesta
Uuteen ryhmään liittymiseen liittyy lähes kaikilla jonkinasteista jännitystä ja valppaana oloa. Usein myös innostusta, hämmennystä ja epävarmuutta. Joskus jopa pelkoa.
Miten sulaudun joukkoon? Hyväksytäänkö minut? Osaanko toimia ja olla niin, että hyväksytään?
Syksyyn liittyy monenlaisia aloittamisia, uusia ryhmiä ja porukoita, joihin liitytään.
Tälläkin viikolla ollaan astuttu uusiin ryhmiin päiväkotilaiseksi, eskarilaiseksi ja koululaiseksi. Siirrytty yläasteelle, lukioon tai ammatillisten opintojen pariin ehkä loman jälkeen uuteen työpaikkaankin. Lähiviikkoina liitytään vielä uusiin harrastusjoukkueisiin, kerhoihin ja kursseille.
Sosiaalisen liittymisen ja joukkoon kuulumisen tarpeet ovat syvimpiä inhimillisiä tarpeitamme.
Niitä tyydyttääksemme me ihmiset toimimme joskus hyvinkin hassuilla, jopa itseämme tai toisia vahingoittavilla tai kapeuttavilla tavoilla.
Suostumme, miellytämme, painostamme, esitämme, myönnymme, sulaudumme, kaunistelemme, liioittelemme tai piilotamme.
Koitamme alitajuisesti löytää keinoja, joilla pääsemme porukkaan mukaan. Keinoja, joilla tunnemme olevamme osa joukkoa ja joilla huomaamme saavamme hyväksyntää, ehkä jopa ihailua tai peukkuja.
Vauvasta vaariin näin me ihmiset toimimme. Joukkoon kuulumisen tarve on osa biologiaamme. Sillä ihmiskunta varmistaa suvun jatkumisen ja huolehdituksi tulemisen. Turvassa olemisen.
Miten sinä toimit, kun liityt uuteen ryhmään tai tutustut uuteen ihmiseen? Mikä on – ehkä osin tiedostamatonkin – strategiasi varmistaa, että tulet hyväksytyksi?
Miten sinä ammattilaisena huolehdit, että lapsiryhmässäsi olo on turvallinen ja jokainen voi kokea kuuluvansa juuri tähän, meidän porukkaan ja olevansa sen tärkeä jäsen? Millaisia keinoja olet kokenut toimivaksi? Vinkkaa kommentteihin!
Ollaan tärkeitä toinen toisillemme! Mahdollistetaan joukkoon kuulumisen tunne kaikille ❤️ Onnistuminen yhden tärkeimmän tarpeemme tyydyttymisessä