Tunne ja taida! Tunnetaitojen oppiminen hyödyntää sekä aikuisia että lapsia! Suomen Lastenhoitoalan liiton lehti nro 4-5/2018

Kouluttaja, tunnetaito-ohjaaja, Anne-Mari Jääskinen voisi puhua lasten tunnetaitojen merkityksestä vaikka kuinka pitkään.

– Lapsi oppii niitä vain aikuisen kanssa. Siksi päivähoitohenkilökunnan kannattaa opettaa niitä lapselle samaan tapaan kuin vanhempien.
Etuotsalohkossamme sijaitseva tunnesäätelykeskus on lapsilla vielä aivan raakile. Se kehittyy 25-30-vuoden ikään asti.

-Aikuisen on hyvä auttaa lasta tunnistamaan tunteensa sanoittamalla niitä – se aktivoi säätelykeskusta. Kun lapsi näyttää pettyneeltä tai kiukkuiselta, voi todeta tilanteen mukaan esimerkiksi: ”Taidat olla tosi pettynyt, kun olisit halunnut päästä leikkiin mukaan?”

Jääskinen kertoo jännittäneensä meille parhaillaan Lapsimessuilla pitämäänsä luentoa. Oma keho kertoo parhaiten tunteista.

– Jännitys nousi vielä äsken autossa tänne tullessa. Aistin sen fysiologiset vaikutukset kehossani: rintakehässäni on kupliva tunne, jalat ovat hieman voimattomat, käsivarsissa on onttouden tunne ja kädet hikoilevat.

Tunteitaan voi säädellä ja sietää hengityksen avulla, sekä rauhoittelemalla itseään kannustavilla ajatuksilla.

Hengittäessäni syvään kehoni saa rauhoittumisen viestejä. Kun ajattelen vielä: ”ei haittaa, että jännittää – vuosien kokemuksella tiedän, että tämäkin menee ohi”, se auttaa. Kolmas keino on toiminta: voimme esimerkiksi sanoa toiselle ihmiselle miltä meistä tuntuu, kuten nyt kerron teille, että minua jännittää. Yleensä se herättää vastapuolessa empatiaa.

Tulemmeko hyväksytyksi?

Tunne-elämän kehittyminen alkaa jo kohdussa. Jos raskaana oleva nainen kokee paljon stressiä, se välittyy lapseen istukan kautta.

– Lapsi syntyy silloin hermostoltaan valppaana tänne: ympäristössäni on uhkatekijöitä, joita minun pitää varoa. Käänteisesti levollisuutta kohdussa kokenut lapsi on usein rauhallisempi ja luottavaisempi.

Vaikka syntyisimme jo valmiiksi reaktiivisina, siis herkästi tilanteisiin reagoivina, se ei tarkoita, että pysyisimme sellaisina koko ikämme.

Aivojen hermosto on plastinen ja kehittyy koko elämän ajan. Niinpä voimme opetella tunnetaitoja ja harjoitella esimerkiksi turvallisuuden tunnetta korjaavien kokemusten kautta koko ikämme.

Jännittäminen kertoo usein tarpeesta tulla hyväksytyksi ja olla riittävä.

– Joukkoon kuulumisen tarve on ihmiselle yksi tärkeimmistä tarpeista ihan jo hengissä säilymisen takia. Siksi minäkin jännitin tänne tullessani alitajuisesti, tulenko hyväksytyksi.

Skannaamme koko ajan toisten kasvojen ilmeitä ja etenkin silmien seutua, koska niistä välittyvät parhaiten tunteet. Samalla aivomme etsivät mielemme sopukoista vastaavia tilanteita ja niissä kokemiamme tunteita elämämme varrelta ja vertaamme nykyhetkeä niihin.

Etsimme toisista ihmisistä myös sitä, voiko heihin luottaa ja ovatko he turvallisia ihmisiä.

– Se tarkoittaa sitä, ettemme vain huuda tai rankaise, vaan autamme lasta rauhoittumaan omalla olemuksellamme. Tilanteeseen voi puuttua lempeän jämäkästi – rauhallisella äänellä ja vaikka kosketuksella. Kun lapsi on rauhoittunut, voimme sanoittaa tunnetta tilanteen mukaan: ”Suututtiko sinua, kun olisit halunnut leikkiä rauhassa?”Kuulemisen ja jutustelun jälkeen voidaan kerrata päiväkodin sääntöjä: ”Ketään ei saa satuttaa täällä, jotta kaikilla olisi turvallinen olo.” Opetellaan siis, miten toisten kanssa ollaan myönteisesti. Ryhmästä pois ohjattuna lapsi ei voi oppia ryhmässä toimimista.

Älä vähättele tunteita

Jos lapsen käytös raivostuttaa aikuista, on tärkeää olla itselleenkin empaattinen sanomalla vaikka: ”Ei ihme, että minua suututtaa, toivoisin niin, että työpäivä sujuisi ongelmitta”.

– Jos kiellämme oman tunteemme, se tihkuu käytöksemme läpi.

Yksi tärkeimmistä asioista onkin Jääskisen mukaan nähdä lapsen kiukunpurkausten läpi.

– Kun lapsi huutaa: sä oot ihan tyhmä, sitä ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Lapsi on oman tunnekuohunsa vallassa , jonka takana on jokin inhimillinen syy, turhautuminen tai pettymys. Rakentavampaa on mennä lapsen tunneilmaisun läpi perimmäiseen tunteeseen ja tarpeeseen sen takana.

Kun Jääskinen pyytää yleisöään pohtimaan omia kokemuksia lasten tunteenpurkauksiin, erään päiväkodin tiimi löytää esimerkiksi pienen tytön, joka turhautuu helposti, kun vaikkapa kengännauhat menevät pukiessa solmuun.

– Hän nostaa aina hirveän metelin siitä ja jonkun pitää mennä rauhoittelemaan häntä. Pohdimme juuri sitä, voisiko hänen joskus vain antaa olla, kysyy yksi tiimin jäsenistä.

Jääskinen vastaa muitta mutkitta: ei. Kyseinen lapsi tarvitsee apua tunnesäätelyyn, eikä sitä voi oppia yksin. Siksi lasta ei pidä jättää pettymyksensä kanssa yksin, ellei lapsi itse kaipaa hetkeksi tilaa.

– Meillä elää vahvasti edelleen käsitys, että lapsille pitäisi tuottaa pettymyksiä, jotta he oppisivat, että niitä tulee elämässä vastaan. Se ei pidä paikkansa. Meidän täytyy sen sijaan auttaa lasta sietämään pettymyksiä, opettamalla heitä ymmärtämään tunteita ja säätelemään niitä.

– Ei pidä huutaa: ”rauhoitu, tuo oli aivan mitätön asia, etkö ymmärrä sitä”. Lapsi ei käskemällä pysty rauhoittumaan.Aikuisen tehtävä on lisätä turvallisuuden tunnetta olemuksensa ja sanojensa kautta: ”sinusta tuntuu kurjalta, kun niin toivoit sitä”. Ja näyttää samalla, että pettymyksestä selviää ja sen kanssa voi hetken vain olla. Asiaa voi kenties vielä käsitellä myöhemmin vielä lapsen ikätason mukaisesti.

Pidä omista tarpeistasi huolta

Jääskinen toimii pääkouluttajana kehittämässään vuoden pituisessa lasten tunnetaito-ohjaajakoulutuksessa. Koulutuksen käytyään esimerkiksi lastenhoitaja tai opettaja voi pitää lapsille monimenetelmällisiä tunnetaitoryhmiä.

– Kuulemme ryhmistä jatkuvasti, että lapset rohkaistuvat ilmaisemaan itseään ja sanomaan tarvittaessa: ”Ei, en halua”. Lasten empatiakyvyt ovat lisääntyneet, ja he auttavat toisiaan oma-aloitteisesti. Tunnetaitokyvyissähän on kysymys myös sosiaalisten taitojemme parantamisesta. Ilman niitä emme kykene liittymään täysipainoisesti ryhmään.

Koulutuksissa kehittyvät myös lastenhoitajan omat tunnetaidot. Aikuinen oppii myös asettumaan samalle tasolle lapsen kanssa: minullakin on samanlaisia hankalia tunteita kuin sinulla.

Kun aikuinen oppii kuuntelemaan paremmin lasten tunteita, ryhmään syntyy turvaa ja rauhallisempi tunnelma. Siten työntekijä pystyy paremmin toteuttamaan työnsä tarkoitusta, varhaiskasvatusta.

Jääskinen muistuttaa meitä pitämään omaista tarpeistamme huolta. Jos väsyttää, pitää levätä eikä aina uhrautua esimerkiksi perheen vuoksi.

– Jos räjähdämme kotona siitä, ettei kukaan ikina auta siivoamisessa, puoliso ja teinit häipyvät kyllä äkkiä paikalta, ja siivous jää taas kerran meidän kontollemme. Jos sen sijaan kerromme, että olemme väsyneitä työpäivän jälkeen ja kaipaisimme apua, on perheenjäsenten helpompi ottaa vatsaan tarpeemme. On hyvä puhua omasta tunteestaan käsin, eikä syytellä toista, Jääskinen neuvoo.

Tunteisiin tutustumista toiminnan kautta

Sekä omien, että lasten tunteiden säätelyssä täytyy olla sekä myötätuntoinen että jämäkkä.

– Jos olisin sanonut itselleni tänne tullessa: ”Kuule Anne-Mari, jos sinua jännittää kovasti, ei sinun tarvitse mennä sinne luennolle. Soita ja peruuta se”., olisin ollut vain myötätuntoinen. Sen sijaan ymmärsin tunteitani, hengittelin ja olin samalla jämäkkä: ”Ei haittaa vaikka jännittää. Voit silti esiintyä, se menee kyllä hyvin, koska osaat asiasi.” Lasten kanssa toimitaan samalla tavoin. Ollaan empaattisia, mutta silti jämäköitä. Kun lapsi on rauhoittunut ja tunne tunnistettu, kerrataan ryhmässä toimimisen säännöt.

Toiminnallinen tapa tutustua tunteisiin toimii erityisen hyvin lasten kanssa. Pelkkä puhuminen erilaisista tunteista, siis älyllinen suhtautuminen tunteisiin ei riitä lapselle.

– Sen sijaan voimme eläytyä eri tilanteisiin ja tutkia, miten vaikka jännitys tuntuu kehossa ja miten hengitys rauhoittaa sitä. Tai harjoitella sietämisen taitoa vaikkapa kuljettamalla täpötäyttä kiukkuvesilasia maltin kanssa. Sitten pohditaan yhdessä, mikä auttoi malttamaan olla juoksematta. Entä mitä tapahtui, jos lasin kanssa kulki liian lujaa – miten käy kiukun kanssa hötkyillessä? Miten arjessa voisi malttaa mielensä, jos kiukuttaa? Lapselle on tärkeää antaa omakohtaisia kokemuksia ja lapsen kokoisa hoksauksia.

Lopuksi Jääskinen vielä kertaa tunnesäätelyn vaiheet.

Tunnistan tunteen. Siedän tunteen. Säätelen tunnettani hengityksellä, ajatuksilla ja toiminnalla. Ilmaisen tunteeni tarvittaessa. Jos on kyseessä voimakas tunne, käsittelen sitä jälkeenpäin vielä vaikkapa maalaamalla, erilaisella liikkeellä tai kirjoittamalla siitä.

Vinkkejä tunnetaitoihin sivulta: www.tunnejataida.fi