Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen
Suurimman hädän keskellä sanat kalpenevat kosketuksen voimalle
Kun mieli on tulkinnut tilanteen hädäksi, uhaksi tai jopa hengenvaaraksi, aivoissamme on käynnissä hätätila. Hätätilassa tärkeintä on päästä turvaan.
Ihmissuhteissa tuo turva välittyy toiseen hädän hetkellä parhaiten sanattomasti – kosketuksen, lempeän katseen, lähellä ja läsnäolemisen, sallivan olemuksen ja käteen tarttumisen kautta.
Sanat huuhtoutuvat helposti hätää hälyttävien aivojen ulottumattomiin, mutta lämpö, avoin olemus ja kannatteleva ote tavoittavat aina sydämemme.
Sanoja on hälytyksessä olevien aivojen helppo tulkita väärin, dramatisoida tai paisutella, mutta hyväksyvä kosketus kulkee syviä hermoratojamme pitkin, alentaa stressihormoni kortisolin määrää ja saa oksitosiininkin pikkuhiljaa pulppuamaan.
Kosketus ja lähellä olo tavoittavat sen, mitä sanat eivät aina pysty tavoittamaan.
Ne tavoittavat sydämen kokemuksen, solutasolla asti syntyvän tunnekokemuksen. Ja yhteys voi jälleen alkaa rakentumaan.
Kaikki on hyvin, olen tässä lähelläsi. Kannattelen ja ohjaan. Selviämme tästä yhdessä. Minä olen kanssasi.