Kirjoittaja Anne-Mari Jääskinen

Pelon kaunein tehtävä on suojella elämää

Pelko, huoli, hämmennys.

Pelko on tunteena yksi voimakkaimmista tunteista, sillä sen tehtävä on hälyttää jonkin meille tärkeän ja arvokkaan asian vaarantumisesta, pistää meidät suojautumaan ja viemään meidät kohti turvaa.


Pelko, kuten jokainen tunne ilmentymisineen on vivahteiltaan yksilöllinen ja siksi myös se, mikä tarkalleen kullekin luo turvaa, on yksilöllistä. Riippuu myös pelon voimakkuudesta, temperamentistamme, itse tilanteesta ja aiemmista kokemuksistamme, lamaannummeko pelon alle vai säilymmekö toimintakykyisinä.

On kuitenkin yleisiä asioita, jotka useimmille ihmisille turvaa kasvattavat. Koska pelolla on paisutteleva luonne ja suuret silmät, se usein saa huolimyllyn pyörimään mielessämme ja katsomaan asioita huolilasien läpi. Äänet voimistuvat ja varjot muuttuvat eläviksi hahmoiksi kuten satukirjoissa osuvasti kuvataan. Etenkin jäädessämme pelon kanssa yksin. Olemme varmoja, että tulkintamme tilanteesta tai sen lopputulemasta on totta tai ainakin hyvin todennäköistä.

Juuri siksi on hyvä palauttaa itsensä huolimyllystä lepäämään oman kehon läsnäoloon.


Hengittää syvään, antaa hartioiden laskeutua ja rentouttaa jännittyneet leukaperät ja lihakset. Tuntea, miten hengitys virtaa kehossa, elämä on tässä ja nyt. Päättää, ettei anna pelon viedä mukanaan, vaan hengittää sen läpi. Silittää itseään lempeästi ja tuntea oman kehon ääriviivat. Juuri nyt olen tässä. Juuri nyt olen turvassa.


Pelon lievempiä muotoja ovat hämmennys ja huoli, jolloin ihmistä tukee saada tietoa asiantuntijoilta tai kuulla toisten kokemuksia. Näin saamme ymmärrystä asiaan ja voimme helpommin suhteuttaa sitä omaan kokemukseemme ja elämään. Mitä minä tästä kaikesta ajattelen, mitä koen? Mikä on minun ja läheisteni tilanne tämän kaiken keskellä?

Huolessa ja pelossa helpottaa myös kokemus siitä, että pystyy itse vaikuttamaan asiaan, toimia. Huolehtia omasta ja toisten turvallisuudesta. Myötävaikuttamaan turvan ja suojan kasvattamiseksi, elämän säilymiseksi.


Konkreettisesti toimimalla ja rakentamalla turvan elementtejä, helpotamme oloamme ja saamme kanavoitua pelon energian tekemiseen. Olemme tilanteen päällä emmekä sen alla, toimimme.

Menemällä konkreettisesti kohti sitä, mitä tarvitsemme tavalla, joka itseä tukee, lisäämme turvan kokemusta. Joku etsii tietoa, toinen juurikin jättää sen vähemmälle itsensä rauhassa pysymiseksi, kolmas huolehtii muuten itsestään ja läheisistään.

Pelosta nouseville lasten pohdinnoille ja keskustelulle on hyvä antaa tilansa, vaikka piirustaakin niitä ulos ja samalla antaa ikätasoista faktatietoa mielen paisuttelun rauhoittamiseksi ja turvan lisäämiseksi.

Tätäkään lapsen tunnetta ei kannata vähätellä tai ohittaa, jolloin se vain paisuu lapsen mielessä, vaan ottaa se tosissaan ja kuunnella. Tutkia yhdessä, mitä se herättää ja toisaalta mitä kaikkea itse ja yhdessä aikuisen kanssa voi tehdä oman riittävän turvan tunteen lisäämiseksi. Auttaa lasta kanssasäädellen riittävään rauhan tilaan.

Pelkoa voi maalata tai saduttaa ulos itsestä yhdessä vanhemman kanssa. Pieni lapsi käsittelee pelkoja usein leikeissään.

Niin lapselle kuin aikuisellekin toisen ihmisen tuki ja läsnäolo, kosketus ja keskustelu ovat suurimpia turvan tuojia.


Tuetaan siis toisiamme kullekin sopivalla tavalla ja kunnioitetaan kunkin omaa tapaa toimia ja käsitellä huolta, hämmennystä ja pelkoa.

Suojellaan yhdessä elämää ja suunnataan katsetta siihen, mitä hyvää hidastaminen ja elämän väliaikainen pienentäminen mahdollistaakaan

Lue myös nämä

Opi perustunteista: Pelko suojelee elämää ja ohjaa turvaan

Artikkelit

Opi perustunteista: Pelko suojelee elämää ja ohjaa turvaan

Asenteena ihme

Meistä mediassa

Asenteena ihme

Nuoren sisällä kuohuu – ole majakkana myrskyissä

Artikkelit

Nuoren sisällä kuohuu – ole majakkana myrskyissä